Hyvää joulua!

Mitä mainiointa joulua ja uutta vuotta kaikille!

Ei jätetä ketään yksin, joulukin on vain kerran vuodessa.

EDIT 2.1. 2015: Suurikokoinen Mikko Niskanen -kuvatiedosto katosi, koska vie paljon tilaa. Ei mitään Mikko Niskasta vastaan, Suomen yksi parhaimmista ohjaajista. Uusi vuosi alkoi mainiosti, sarjakuvaprojekteista lisää hiukan myöhemmin. Pysykää kanavalla!

Aapo Kukko

 

 

 

Vladimir Vysotski ja sana

Viime aikoina Malin veljesten Vladimir Vysotski -suomennokset ovat kolahtaneet tajuntaani melkoisella rytinällä. Niissä on sielua. Ne ovat pienen ihmisen puolella kaiken vallan ja turmelluksen keskellä.

Niin: osallistuin Libero-lehden ja Vasemmistonuorten järjestämään sarjakuvakilpailuun tänä syksynä ja saavutin toisen sijan. Valmis sarjakuva julkaistaan Liberon numerossa 4/2014 joulukuun aikana. Tein sarjakuvan pohjalta koulutyön ja pienen promoamispätkän Youtuubiin.

 

 

Vaan miten tämä kaikki liittyykään Vladimir Vysotskiin?

Leningradin leirit -kappaleen viimeiset rivit herättivät mielessäni aikaan kuvia, tunnelmia. Ne lopulta synnyttivät kahdeksansivuisen sarjakuvan.

”Minut pidätä! Hae poliisi! Samantekevää se olisi, sillä ruumiini on koskematon!

Voit minua sä määrätä, niin tärkeänä häärätä: voin olla vanki kunhan sielu vapaa on!”

 

Mahtoikohan Arvo Turtiainenkin miettiä samoin sellissään jatkosodan aikana?

 

 

Ajatuksia junamatkustamisesta

Tänä syksynä olen istunut junassa. Paljon.

Junassa iskee myös ajoittain jano. Siksi junissa onkin ravintola. Ravintolassa saa olutta ja oluen voi nykyään maksaa jopa Visa Electronilla.

Silti junaryyppäämistä mukavampaa on harjoittaa sosiaalisia taitoja muiden kanssamatkustajien kanssa. Määränpää on kaikilla samaan suuntaan, joten juttelemalla ei menetä mitään muuta kuin tupen suustaan. Juna on vertauskuvallisesti elämä, kuten Peter von Bagh asian eräässä kirjassaan tiivisti.

Kulttuurialan toimijan olisi syytä tuntea ihmismieli ja sen erilaisia koukeroita. Ravintolavaunussa tuntosarvet on hyvä pitää esillä, sillä tarkkaan kuunteleva oppii tai oivaltaa aina enemmän. Juttelemisen kaava menee myös jotakuinkin samalla kaavalla: Tampere-Oulu -välillä yleensä Kokkolan kohdalla jännitys tiivistyy ja kauan haudotut sanat tavoittavat kanssamatkustajan korvan. Tietysti jos samassa pöydässä on istunut Helsingistä asti, voi jo Seinäjoella tämä kliimaksi tapahtua.

Aina toimii joku kaikkia yhdistävä tekijä: nostapa seuraavalla kerralla tuoppisi ja laula Tapio Rautavaaraa. Tai sitten puhu ensi kevään vaaleista. Oikeastaan parhain ja yleisin tapa liittyy kauniiseen luontoomme. Junaikkunan takana kahtasataa paahtava metsä tarjoaa näkemyksiä jaettavaksi. Eihän sitä tiedä, jos viereisessä pöydässä joku arvostaisi taidetta. Tietysti parhain tapa on saada aikaan väittely. Tuopit ovat muovia, joten riehuminen on sikäli turhaa.

Junassa maksaa. Oluen virkaa palvelee perus-Karjala ja se on kallista. Mutta sosiaalisuus. Se ei maksa mittään! Miksi VR ei hyödynnä tätä mainostuksessaan? Sosiaalisuudesta ei tosin  peritä maksua kiskokilometrien perusteella. Sanojen hintaakaan ei mainita BBQ-kanan taikka lastenannosten välissä. Ainakaan vielä.

Aiheeseen liittyen: kannattaa ehdottomasti lukea neuvostoliittolainen romaani Moskova-Petuski.

 

 

Runous

Nyt on jostain syystä syntynyt useita runoja.  Runokirjan tekemistä en ole koskaan sulkenyt pois vaihtoehdoista: piirtäminen ja runous ovat saman taikinan eri jauhoja. Samasta oivaltamisen ja pelkistämisen tematiikasta molemmissa on kyse.

En enää aja Haaparannan kautta

nuuskaostoksille.

Täytin Perämeren betonilla.

 

Tuuppa keikalle

Kiinnostaako sinua Juice Leskisen musiikki? Asutko Rovaniemellä? Haluaisitko kenties asua Rovaniemellä? Haluaisitko hyvän syyn käydä Rovaniemellä?

Jos vastasit jees edes yhteen näistä, olisi ensi lauantaina (25.10) Rovaniemellä hieman akustista musisointia tarjolla. Velipojan kanssa soitamme ja laulamme. Hittikammoisille tiedoksi, että pääpaino on Leskisen vähemmän tunnetuissa kipaleissa.

Ohessa tekemäni juliste ja lisäksi Youtube-näyte. Nauttikaa!

 

Kukot goes Juice